Koska Hikareiden ensi viikon treeniin ei näillä näkymin ole kärrynvetäjää, eli niistä saattaa tulla kärryttömät treenit, ajattelin kirjoittaa muutamia yleisvinkkejä kärryttömiin treeneihin.
Kärryttömät treeni eivät ole mitenkään huonoja treenejä, vaan niistä saa parhaimmillaan paljon irti ja tulee treenattua asioita, joita ei ehkä normaaleissa viikkotreeneissä tekisi.

Kärryttömiin treeneihin voi haalia varusteita esim. seuraavilla ideoilla:

- Maalitolpat: Motonetistä tms. kaksi lipullista ja kellukkeellista verkonmerkkikeppiä ja pikkuruiset ankkurit (tai hiekalla täytetyt vesipullot tms.). Käytän itse tuollaisia mökillä ja muissa rannoissa treenatessani. Tai duunaa mahdollisesti kotoa löytyvistä kamoista; kävelysauva, reikätiili tai jumppapaino, jne. Hätätilassa mehukanisterit ja painonarut; eivät näy kauas, mutta sopivat hyvin lähitreeninä tehtävään maaliharjoitteluun. Fun fact: vuosituhannen vaihteessa kokeissakin maalitolppien sijasta saattoi olla kanisterit.

- Vene: köyhän naisen ratkaisuna puoliksi täytetty vesikanisteri, jossa on köysi kiinni. Tämän voi viedä kauemmas uimalla tai heittää vain ajelehtimaan. Tai lasten kumivene (niitä pitäisi olla yhdistykselläkin, kysykää Pialta). Tai tietysti sup-laudat, ilmatäytteiset kajakit ja vastaavat, joita monilla muutenkin on.

- Paljon kelluvia leluja ja köysiä.

...

Ja mitä voi treenata? Melkein mitä vain! Tässä joitakin vinkkejä:

- Maalitolppia lelunoutona. Heitetään lelua ensiksi suorassa linjassa ja sitten vaihdellen enemmän eri sivuille. Kun koira tuo lelun tolppien väliin, [tolppavihje +] palkkamerkki ja bileet; jos tulee ohi, vähäeleinen uusiminen (ehkä pienellä tauolla, jos koira palkkaantuu kovasti vain lelun heittämisestä). Jos se lelun hakeminen eikä palkka on koiralle paras juttu, heitä namipurkkia, ja purkki avataan vain onnistuneesta suorituksesta. Pinko oppi tolpat tuolla purkkimenetelmällä. Ohjaajan kannattaa vaihtaa omaa sijaintiaan rannalla eri reunoilla tolppia, mutta myös asemoida itsensä välillä ulapan puolelle.

- Hukkuvaa tietysti ihan normaalisti mutta ilman veneestä putoamista, tai sitten vain kahlaavalla hukkuvalla, Kiertämistä ilmankin esineitä ja esineiden kanssa. Uudelleenkiertämistä ilman rantaan tuloa!

- Vientiä kahlaavalle apparille, tai erittäin hyödyllisenä treenimuotona rannansuuntaiseen linjaan asettuneiden henkilöiden välillä (ihmisillä riittää kahluusyvyys, uintiakin on joskus hauska kokeilla). Esineen vaihto, kun kierretään henkilö, sitten takaisin lähettäjän luokse, jne. Mukaan voi ottaa kolmannenkn henkilön ja tehdä kolmion.

- Ohjatun veneen opettelua: ohjattu lelu. Vain tyynellä säällä! Heitetään tai viedään 2-3 lelua, koiran pitää tuoda se, mikä pyydetään.

- Esineiden tuomista rannasta päin ohjaajalle tai apparille. Jätetään esineitä rantaan, koiran pitää hakea niitä sieltä yksitellen. Halutessa voi käyttää apparia esinetelineenä. Muutenkin kannattaa muistaa, että viennissä koirille on usein kaikkein vaikeinta lähteä uimaan rannasta poispäin esine suussa, eli juuri sen osion harjoittelu kaikilla mahdollisilla variaatioilla on hyödyllistä!

...

Riippuen vähän loppukesän säistä pyrin itse siihen, että teen muutaman ylimääräisen treenitapahtuman jollekin muulle viikonpäivälle (luultavasti maanantai tai torstai) pelkästään kärryttömille treeneille, jotka ovat avoimia kaikille, mutta pidetään ryhmä pienenä (max 6). Otan silloin mukaan sup-laudan ym. rekvisiittaa. Meillä on ollut aiemminkin erittäin kivoja treenejä tuolla tavalla.

Lopuksi vielä muistutus siitä, että myös muissa kuin kärryttömissä treeneissä kaikkien pitäisi olla valmiita ja varustautuneita kahlaamaan ja kastumaan. Minulta ei saa kauheasti sympatiaa kertomalla, ettei halua kastella kenkiään tai pikkupöksyjään. Hukkumaan tai varsinaisesti uimaan ei kenenkään ole pakko suostua, mutta kohtuullisen kahlaamisen pitäisi olla ihan normaali oletus, ja aivan erityisesti lämpimillä keleillä. Mutta olisi kyllä koirien kannalta tosi hyvä saada myös vaihtelua hukkuviin!

Varustevinkiksi kaikille, että etenkin lämpimien kelien/vesien aikaan juoksutrikoot ovat helpot ja kuivuvat nopeasti jopa jalassa, alle tietysti uikkarit. Kahluuhousuja monilla onkin, mutta kesäkeleille kannattaa tsekata myös neopreenipukujen tai pelkkien -housujen tarjontaa. Vepeen kelpaa kaikkein halvimmat neopreenipuvut ja -housut, koska mitään triatlonistien kaipaamia hydrodynaamisia ominaisuuksia ei tarvita. XL, Prisma ja vastaavat myyvät niitä usein edullisesti etenkin loppukesästä. Nyt, kun sää on muuttumassa viileämmäksi, niitä saattaa hyvinkin saada edullisesti! Kenkinä kannattaa käyttää uimatossuja, neopreenitossuja, skinnersejä tai vaikka vanhoja lenkkareita (sandaaleiden ongelmana on, että hiekka ja kivet jäävät helposti jumiin varpaiden väliin ja se on epämukavaa).

Kiitos kuitenkin kaikille niille, jotka ovat mukisematta kahlanneet ja kastuneet ja jo hommanneetkin varusteita ja olleet iloksi ja hyödyksi meille kaikille!